POSTIA

PAPPI JAAKOBILTA

postia-pappi-jaakobilta

Olimme saaneet postia Jaakobilta. Se oli esirukouskirje mieheltä, joka kutsui itseään Jeesuksen palvelijaksi, mutta käsitin hänen olleen jonkinlainen pappi. Tartuin kirjeeseen ja aloin lukea, sillä minulle oli annettu tehtäväksi asua pastorin talossa ja lukea Jaakobin sekä muiden vastaavien kirjeitä. Oikeastaan Jaakobin kirje oli lähetetty jo kauan sitten, ja olin kyllä lukenutkin sen, mutta halusin palata siihen tarkemmin. Luin kirjeen muutamaan kertaan. Se oli jotenkin kiehtova, vaikka en oikein ymmärtänyt Jaakobin tarkoitusta. Kirje ei jättänyt minua rauhaan, joten luin sen uudelleen ja uudelleen.

En tiedä, ymmärsinkö vieläkään, mitä Jaakob kirjeellään tarkoitti, mutta huomasin rukoilevani sen tahtiin. Jaakob kehotti kaikkia niitä, joilta puuttuu viisautta, pyytämään sitä Jumalalta. Minulta puuttui, joten rukoilin. Jossain vaiheessa sain sen verran viisautta, että huomasin Jaakobin tarkoittavan viisaudella elämäntapoja, asenteita ja suhdetta Jumalaan. Niinpä oivalsin, että minulta puuttui aika paljon viisautta, joten sopertelin Jumalalle rukouksia lainaten hieman laajemmin Jaakobin kirjoittamia tekstejä.

Jaakobin kirjeen vaikutuksesta pyysin Jumalaa auttamaan minua kiusauksissa. Koska asuin pastorin talossa, oli hieman häpeällistä tunnustaa Jumalalle, että minun omat himoni kiusaavat minua. Olisi ollut jotenkin tyylikkäämpää neuvotella Jumalan kanssa, että Hän ei enää koettelisi minua. Jaakob kirjoitti kuitenkin liian selvästi, että Jumala ei kiusaa ketään, mutta auttaa kiusattuja, joten en voinut muuta kuin rukoilla Jumalalta apua kiusauksissani.

Pysähdyin kirjeessä peilijuttuun, joka oli aika hauska mutta koskettava. Jaakob vertasi niitä, jotka kuulevat Raamatun sanoman, mutta eivät tee sen mukaan, mieheen, joka katselee kasvojaan peilistä, mutta ei hetkeäkään muista, kenen kasvot peilistä tuijottivat. Hymy hyytyneenä aloin rukoilla, että voisin muistaa, mitä Raamattu kehottaa minua tekemään. Unohdin silti. Liian pian. Niinpä aloin rukoilla, että saisin nähdä jotain, mitä en voi unohtaa. Jotain, mikä saisi minut tekemään Jumalan tahtomaa viisautta. Liitin rukoukseeni varmuuden vuoksi Jaakobin sanat: ”Mutta se, joka on katsonut vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja hän tulee olemaan onnellinen siinä mitä tekee.” Minusta näytti siltä, että Jaakob tarkoitti vapauden täydellisen lain näkemisellä jotain, mikä liittyi Jeesuksen ristinkuolemaan.

suositussulka-2

 

Jatkoin kirjeen lukemista. Ja vaikka välillä unohdin koko rukousjutun, Jaakobin teksti veti minut takaisin polvilleen. Pyysin, että usko Jeesukseen heijastuisi tekemisiini hieman samalla tavalla kuin Aabrahamin usko näkyi hänen tekemisissään. Haaveilin rukouksissani, että näkisin niin selvästi Jeesuksen, joka armahti lainrikkojan, että kykenisin kohtelemaan armahtavasti lähimmäisiäni.

 

 

Kirjeen lukeminen ja rukoukset ovat kesken, mutta toivotan Sinulle tässä välissä Jumalan Siunausta uuteen vuoteen!

t. Timo

 

 

 

iltakuvia-014

Tähtihetki

Ajatukseni yritti järjestellä lähestyvän hartaushetken viimeisiä palasia, kun pöydän toiselta puolelta mies kysyi mielipidettäni Yhdysvaltojen tulevaisuudesta uuden presidentin komennossa. Vastasin miehelle: ”En tiedä.” Kysymys oli kieltämättä hieman hankala, koska minulla on hyvin vähän osaamista valtioiden hallitsemisesta tai presidenttitutkimuksesta, mutta olisinhan voinut edes yrittää vastata jotain. Olin kuitenkin niin keskittynyt tulevaan hartaushetkeen, että en oikeastaan ollut pöydän ääressä. Ja niinpä jälleen kerran yritin pelastaa itseni tällaisesta tilanteesta vastaamalla: ”En tiedä.” Tilanne ei missään tapauksessa ollut keskustelun tai kohtaamisen tähtihetki.

Joskus taas tilanteet ja sanat osuvat hämmästyttävän hyvin kohdalleen. Kerrotaan juttua pastorista, joka istui jouluviikolla toimistossaan pettyneenä ja turhautuneena. Monet asiat tuntuivat vastustavan häntä ja hänen hyväntekeväisyystahtoaan oli hyväksikäytetty valheellisin perustein. Pastori laskeskeli, että silloin kun joku olisi tarvinnut apua, hän ei ollut osannut auttaa.  Ja että silloin kun hän oli yrittänyt auttaa, avun tarve ei ollutkaan todellista. Hän oli ollut aina väärään aikaan väärässä paikassa. Kaiken lisäksi hänelle oli annettu tehtäväksi puhua joulujuhlassa aiheesta: Jumalan johdatus – Jeesus syntyi juuri oikeaan aikaan oikeaan paikkaan! Tehtävä tuntui niin mahdottomalta, että pastori olisi paljon mieluummin kirjoittanut irtisanoutumisilmoitusta kuin saarnaa. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että kirkon ovelle saapui joku avuntarvitsija, joka kyseli tietäisikö pastori mahdollisesti henkilöä, joka voisi häntä auttaa. Ennen kuin pastori ehti edes kysyä, millaista apua kulkija tarvitsisi, hän kuuli sanovansa turhautuneen tylysti: ”En tiedä, mä oon täällä vaan töissä.” Pastorin yllätykseksi kyselijä vastasi: ”Kiitos! Juuri tätä tarvitsin. Ihmisen, joka ei luule tietävänsä kaikkea. Ja hyvä, että olet töissä seurakunnassa. Olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan!” Erikoinen avuntarvitsija poistui ja pastori palasi hämmentyneenä saarnapapereidensa ääreen. Pastori kirjoitti paperille vain yhden sanan: Tähtihetki!

 

jouluaika-2

Näyttää siltä, että joitain tähtihetkiä valmistellaan kulisseissa, ja niiden katsojat johdatellaan lähes huomaamattomasti oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tilanteen pienistäkin asioista tulee merkityksellisiä paikalla oleville. Joulun tähti ilmestyi oikeaan aikaan oikeassa paikassa itämaan tietäjille. Moni muukin näki tähden, mutta jostain syystä vain itämaan tietäjille sillä oli niin suuri merkitys, että he lähtivät etsimään sen syytä. He löysivät Jeesuksen. Se oli heille tähtihetki!

Jumala valmistelee meille jokaiselle merkityksellisiä hetkiä ja antaa niiden tapahtua oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Sinun ja minun etuoikeus on tarttua näihin hetkiin, jotta löytäisimme Jeesuksen.

Joulun tähtihetkiä toivottaen, Timo

 

 

Auttaja, joka näkee

silmät

Jeesuksen kertoma hirsi-juttu on kyllä aika hauska. Olisi mielenkiintoista nähdä tilanne, jossa joku yrittää poistaa kaverin silmästä roskaa ja samalla itse kantaa kasvojensa edessä hirttä. Miten sellainen ihminen voisi  nähdä edes toisen kasvoja? Tai miten sellaisessa tilanteessa voisi toimia kolhimatta hirrellä kaikkea ympärillä olevaa? Hauskoja kotivideoita saisi aikaiseksi pienemmälläkin halolla. Toisaalta – en kyllä oikeasti haluaisi nähdä kenenkään hirsisilmäisen lähestyvän lähimmäistään silmäroskanpoistopyrkimyksessä.

Jokainen meistä tuntee pienenkin roskan silmässä. Silmä kyynelehtii ja ärsyyntyy. Silmässä olevasta roskasta ei yleensä tarvitse jonkun muun kertoa. Jeesuksen jutussa on hauskaa myös se, että hirsisilmäisellä oli tarve kertoa roskasta lähimmäisen silmässä, mutta hirren kantaja ei itse tajunnut kantavansa suurta hirttä. Tällainen tilanne aitona olisi taatusti katsottua materiaalia sosiaalisessa mediassa.

Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?
Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’?
Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä!
Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Luuk. 6:41,42

Joillekin meistä tämä Jeesuksen hirsi-juttu on niin tuttu, että he kuulevat siinä heti sen sovelluksen. He näkevät, että roska tarkoittaa pientä virhettä tai tietämättömyyttä. Hirressä on kyse suuremmasta viasta ihmisen elämässä.

Olen kiitollinen kaikista lähimmäisistä, jotka näkevät roskan silmässäni ja kykenevät auttamaan minua. Voi olla, että joskus meitä yrittää auttaa joku, jolla hirsi peittää koko näkökentän eikä hän edes tajua sitä. Voi olla, että meillä itsellämmekin on joskus kasvojemme edessä hirsi, jota emme edes huomaa. Parasta tässä hirsi-jutussa on se, että Jeesuksella ei ole koskaan hirttä peittämässä näkökenttää. Hänellä ei ole edes pientä roskaa haittaamassa näkökykyä. Siksi Jeesus voi auttaa meitä aina!

Hyvää kesää!

Timo

 

 

 

Hellun tai humalan?

Suosittu kansanjuhla oli parhaimmillaan, kun voimakas ääni säikäytti juhlijat. Onneksi kyse ei ollut pommista vaan jostain epämääräisestä kohahduksesta, joka kuulosti rajulta tuulenpuuskalta. Säikähdys vaihtui uteliaisuudeksi. Kaikki halusivat tietää, mitä oli tapahtunut. Kun kohahdustalo löytyi, uteliaisuus vaihtui hämmästykseksi. Kansainväliset juhlijat eivät olleet uskoa korviaan, kun kuulivat tapahtumapaikalla tavallisten galilealaisten puhuvan eri kielillä ja ymmärrettävästi Jumalasta. Yllättävä tilanne näytti ja kuulosti niin kummalliselta, että sille oli vaikea antaa selitystä. Noin 2000 vuotta sitten helluntai herätteli Jerusalemissa kysymyksiä. Mitä tämä oikein on? Onko tämä Pyhän päivä – helluntai? Vai kenties viinin vaikuttamaa outoa touhua – humalantai?

kyyhkynen 4

Helluntaikohahduksen kohteena olleet ihmiset olivat Jeesuksen seuraajia, jotka olivat nähneet ja kokeneet parin vuoden aikana useita erikoisia tilanteita. Jeesus oli tehnyt hämmästyttävän paljon ihmeitä ja hyvää ihmisille. Siksi oli kummallista, että Hänet naulittiin ristille. Kun seuraajat olivat menettäneet toivonsa, Jeesus yllätti heidät ylösnousseena. Olihan siitä ollut puhetta, mutta ylösnousemuksen todellisuus ylitti kaikki ennakko-odotukset. Sitten, hieman ennen helluntaita, Jeesus oli vielä hämmentänyt oppilaitaan nousemalla Taivaaseen. Hän oli kuitenkin luvannut lähettää Pyhän Hengen. Helluntaina tuo ihmeellinen lupaus täyttyi odotettua ihmeellisempänä.

Helluntaina uskonnollisen itseluottamuksen sijaan vahvistui luottamus Jeesukseen. Kohahduksen jälkimainingeissa Pietari piti puheen, jonka aikana monet kuulijat tajusivat, että ihmisen uskonnollinen itseluottamus voi olla jopa haitallista. Samalla he ymmärsivät, mikä merkitys on Jeesuksen ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki sai ihmiset luottamaan Jeesukseen. Helluntaina syntyi kristillinen seurakunta, jossa Pyhä Henki on tehnyt hämmästyttävän hienoja asioita. Sairaat ovat parantuneet. Ihmiset ovat rakastaneet toisiaan. Ihmeitä on tapahtunut. Vaikka ihmisten toiminta on näyttänyt välillä myös hyvin kummalliselta sekoilulta, Jumala on vaikuttanut Pyhän Hengen kautta, jotta ihmiset luottaisivat Jeesukseen.

Timo Ala-Vainio

mies ristillä

 

Kolme on riittävästi

Yritin saada keltaisen Toyotani käyntiin, mutta se oli vaiti. Toisen yrityksen jälkeen yritin vielä kolmannen kerran, koska kolmas kerta toden sanoo, mutta auto ei käynnistynyt. Muualla olisin jo luovuttanut, mutta 1980-luvun lopulla katsastushalli oli huono paikka tällaiselle tapahtumalle. Yritin uudestaan ja uudestaan, kunnes tajusin katsastusmiehen ilmeestä, että nyt oli tullut se viimeinen ja riittävä kolmas kerta sanomaan totuuden autoni tilasta.

Pietari nukahti kolme kertaa Getsemanessa, vaikka Jeesus oli pyytänyt häntä valvomaan kanssaan. Pietari kielsi kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen, vaikka oli luvannut seurata Jeesusta kuolemaan asti. Kolmannen kerran jälkeen Pietari tajusi totuuden itsestään, ja itki katkerasti.

Pietari hiilivalkealla

Jeesus rukoili Getsemanessa kolme kertaa: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” Kolmannen kerran jälkeen totuus Jumalan tahdosta alkoi huipentua. Se hetki oli tullut! Jeesus otettiin kiinni ja naulittiin ristille. Hän kuoli syntiemme tähden. Kun Jeesus oli ollut riittävän kauan haudassa, kolmen päivän aikana, Hän nousi ylös kuolleista.

Pietari tiesi totuuden itsestään ja siirtyi takaisin kalastushommiin. Mutta Jeesus tuli Pietarin luokse rannalle. Heidän keskustellessaan Jeesus kysyi kolme kertaa Pietarilta: ”Olenko minä sinulle rakas?” Se oli riittävän perusteellinen keskustelu kertomaan sen totuuden, että Jeesus ei odottanut Pietarin esittävän kuviteltua tahdonvoimaa vaan seuraavan Häntä, joka osoitti rakkautensa ja kaikkivaltiaan tahdonvoimansa pääsiäisen tapahtumissa. Jeesuksen lunastustyö ja rakkaus on enemmän kuin kolme kertaa!

Kolminkertaista Siunausta toivottaen, Timo

 

Israel syksy 2015 069

 

 

Sinisen kassin puhe

Yritin valmistella omaa osuuttani rukoustilaisuuteen. Tunsin olevani yhtä tyhjä kuin viereisellä tuolilla lojuva sininen kassi. Se ei ilmeisesti tykännyt vertailustani vaan alkoi ”puhua” minulle. Kassi sanoi olevansa tyhjä, koska en ollut laittanut sinne mitään. Kassin huomautuksesta huolimatta, en ryhtynyt täyttämään sitä, vaan aloin miettiä, millä itse voisin täyttää elämäni voimavarakassin. Laittaisinko sinne lepoa, rakkautta, liikuntaa, rukousta, ystäviä, opiskelua? Mitä oikeasti tarvitsen ja mikä on vain täytettä? Kassi oli pitänyt mielestäni hyvän puheen.

Nousin tuolistani, mutta kassi huomautti, että puhe oli vielä kesken. Kassi voi kuulemma olla tyhjä myös siksi, että en pyydä siihen mitään. Kassi oli oikeassa. En kuitenkaan lähtenyt kerjuukierrokselle vaan painauduin toimistotuolissani tiukempaan pohdiskeluasentoon. Tein itselleni toimintasuunnitelman: Pyydän muilta ihmisiltä apua kassin täyttämisessä. Suostun pyytämään ja ottamaan vastaan sen, mitä muut ihmiset haluaisivat minulle tarjota – tekoja, ystävyyttä ja viisautta. Pyydän myös Jumalalta.

Olin valmis lähtemään rukousiltaan, mutta kassin tarina jatkui edelleen. Mieleeni tunki Johannes Kastajan sanat oppilailleen: Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Muistelin Johanneksen onnistuneen pakkaamisessa ja pyytämisessä niin hyvin, että jopa autiomaahan tuli paljon väkeä kuuntelemaan, mitä jaettavaa hänellä oli. Avasin Raamatun tutkiakseni tarkemmin Johanneksen sanoja. Tulkitsin hänen sanoneen oppilailleen, että Jumalan osuus kassin täyttämisessä on onneksi paljon suurempi kuin meidän ihmisten osuus.

Laitoin Raamatun kassiin ja lähdin rukousiltaan.

 

Jumalan Siunausta toivottaen, Timo

kassi 001

Kultarengas kärsässä?

Mitä tekisit, jos sinua vaivaisi halu opettaa muille, miten onnellista on tehdä hyvää lähimmäisille? Joku saattaisi nukkua yön yli toivoen, että tuollaiset opettamishalut katoaisivat unien mukana ajatusten autiomaahan. Toinen ehkä keräisi yhteen kaikki faktat ja lausuisi ne selkokielellä oppilailleen. Eräs opettamishaluinen päätti kuitenkin tökätä kuulijoitaan sananlaskulla, joka kaivelisi oppilaiden asenteet tarttumaetäisyydelle. Opettaja töksäytti: Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla. Oppilaat olivat hämmentyneet kuulemastaan. Mitä tuo tarkoitti? Tarkoittiko opettaja, että kultarengas sian kärsässä on yhtä hyödytön kuin naisen kauneus, jos naisella ei ole älyä. Tai siis, että naisen kauneus olisi muka hyödytön, jos hänellä ei ole älyä. Opettaja aavisteli sananlaskunsa vaikutuksen, mutta ei jäänyt selittelemään sitä, vaan latasi muokkaamalleen maaperälle välittömästi uusia kasvun siemeniä – sananlaskuja siitä, miten hyvän jakaminen hyödyttää jokaista meitä.

kultakärsä

Jotkut puhujat onnistuvat kertomillaan tarinoilla vaikuttamaan kuulijoihinsa. Nimittäin joskus kuulijat ovat erittäin vakuuttuneita siitä, että haluavat toimia täysin eri tavalla kuin puhuja opettaa. Joskus taas opettajat kertovat tarkoituksellisesti jonkun tarinan, joka vaikuttaa kuulijoihin opettajan toivomalla tavalla, vaikka itse tarina ei edes sisällä määräyksiä oikeasta käyttäytymistavasta. Joskus opimme suoraviivaisen selkeästi, että yksi plus yksi on kaksi.

Paavali halusi korinttilaisten oppivan, että heidän uskonsa ei perustu ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. Niinpä hän päätti puhua heille Jeesuksesta, ristiinnaulitusta Kristuksesta. Paavali siis odotti, että kun hän puhuu ristiinnaulitusta Jeesuksesta, korinttilaiset oppivat luottamaan Jumalaan ja Hänen voimaansa. Silloin he ymmärtäisivät, miten varmalla pohjalla heidän uskonsa on. Minua kiehtoo monien muiden tavoin, jos seurakunnassa puhuja osoittaa viisautta, esiintyy vakuuttavasti ja tekee sanomansa vahvistamiseksi koskettavan ihmeen. Mutta korinttilaiset näkivät edessään hyvin heikon, aran ja pelokkaan saarnamiehen, joka ei puhunut taitavasti eikä edes erityisen nokkelasti. Näin tapahtui, vaikka Paavali oli hyvä puhuja, voimakas apostoli ja jopa ihmeiden tekijä. Paavalin kertomus muokkaa asenteitani.

Israel syksy 2015 398

Haluan ottaa kultarenkaan pois sian kärsästä ja asettaa sen sinne, missä se on hyödyllinen. Haluan tuntea enemmän Jeesusta, ristiinnaulittua Kristusta, jotta uskoni ei perustuisi epävarmoille asioille vaan Jumalan ikuiseen voimaan.

Jumalan voimallista siunausta toivottaen, Timo

Lähteet:
Sananlaskut 11:22 – 30;
Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille 1. ja 2. luku